______________________________________
20.3.2020
On kevätpäiväntasaus. Toivotamme auringon tervetulleeksi pohjoiselle pallonpuoliskolle!
Korona- viruksen aiheuttaman epidemian lisäksi ihmiskunnalle on nyt yhteistä osapuilleen yhtäpitkät yöt ja päivät maapallolla.
Kaikesta huolimatta maailma pyörii vielä radallaan ja luonto noudattaa ihmiskunnan haasteista piittaamatta ikiaikaista rytmiään. Kevät etenee kiihtyvällä vauhdilla ja pian on kesä Sentään jotain etukäteen varmaa on meillä kaikilla tulevaisuuden osalta tiedossa -hyvä niin!
Nyt on hyvä aika suunnitella tulevan kesän matkakohteita.
Uudenkaupungin edustalta löytyy kaunis, lähes luonnontilainen Isokarin saari. Isokari sijaitsee n. 10 mpk etäisyydellä mantereelta avomeren äärellä. Alue sijaitsee Selkämeren kansallispuiston eteläosassa, Pohjanlahdella.
Ehdoton vetonaula upean luonnon lisäksi on saaren toiminnassa oleva, vuonna 1833 valmistunut majakka. Merenpinnasta mitaten 49,5 metrin korkuinen majakka on Pohjanlahden korkein.
Monimuotoisen kasvilajiston lisäksi saarella asustaa runsas linnusto. Isokarin sataman aallomurtajassa majailee yksi Suomen suurimmista riskiläyhdyskunnista.
Saariston valoja ja sommittelun haasteita etsivä valokuvaaja voi vaikkapa harjoitella majakan kuvaamista perspektiivinkorjaus -objektiivilla.
Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Kuvia Isokarin saarelta löytyy portfoliosta.
______________________________________
3.3.2020
Vuonna 1991 perustettu Kolin kansallispuisto sijaitsee Pohjois-Karjalassa Lieksan, Joensuun ja Kontiolahden kunnan alueella. Kansallispuiston vaaroilta aukeaa huikaisevat järvinäköalat Pieliselle. Edellisestä käynnistäni alueella oli vierähtänyt jo suorastaan vuosikymmeniä eikä tallella ollut yhtäkään valokuvaa tai muistikuvaa.
Kun helmikuisena talvipäivänä nousin Paha-kolin reunalle ja kurkistin ensimmäisen kerran kalliopaaden yli Pieliselle avautuvaan maisemaan, mieleni pakahtui näköalan kauneudesta ja jäin toviksi vain mutisemaan itsekseni näkymää kuvaavia adjektiiveja. Kerrassaan uskomattoman kaunista. Ei ihme että Kolin maisemia pidetään Suomen kansallismaisemina.
Kansallispuistoa ja sen palveluita ylläpitää Metsähallitus. Kolin luontokeskus Ukko on luonteva retken aloituspiste. Alueella on runsaasti merkittyjä reitejä opastauluineen ja näköalapaikat ovat hyvin merkittyjä. Kansallispuisto on helposti saavutettavissa ja jetäisyydet esimerkiksi luontokeskuksesta ja sen vierässä olevasta hotellista näköalapaikoille ovat lyhimmillään muutamia satoja metrejä. Liikkeellä olikin paljon retkeilijöitä, hiihtoloman viettäjiä ja ilahduttavasti nuoria sekä lapsiperheitä.
Oma tavoitteeni oli tutustua Kolin alueeseen ja luontoon, sekä kartoittaa mahdolliset kuvauspaikat myöhemmin paremmalla ajalla tehtävää varsinaista kuvausmatkaa varten. Nyt aikaa ei ollut paria päivää enempää käytettävissä.
Noh... jollain tavalla kartoitus oli valmis ensimmäisen kerran Pielisen maiseman nähtyäni ja sen jälkeen käyskentelin parin päivän aikana läpi koko kuvauskalusto selässäni Ukko-, Akka-, Paha -kolit sekä Mäkrävaaran kiertävät reitit, seuralaiseni odotellessa kärsivällisesti matkan jatkumista. Innostuin maisemista niin, että kannoin mukanani jopa jalustaa.
Maisemasta puuttuivat lumiset puut ja tykkylumet. Suojakelit ja tuulet olivat putsanneet metsät jo aiemmin. Keli oli enimmäkseen pilvinen ja jopa keväisen lämmin. Pielinen oli lumettoman jään peitossa, mutta jäätie oli kuulemma suljettu heikon jäätilanteen vuoksi. Kolin vaaroilla retkeilevä voi kokea myös äänimaailman elämyksen kun Pielisen jääpeite elää ja kumahtelee matalasti jyristen.
Kuvakooste Kolin maisemista löytyy täältä.
______________________________________
24.2.2020
Viime viikonloppuna ilmapuntari laski jälleen myrskylukemiin. Merialueilla tuuli ylsi paikoin myrskylukemiin ja sade oli jatkuvaa. Lauantai 22.2 merivesi nousi etelärannikollakin hyvin korkealle, yli 90 cm keskiveden.
Kirkkonummella merivesi pakkautui etelätuulen vauhdittamana merenlahtiin ja alavilla mailla niityille ja pelloille. Ohessa muutamia kuvia Vårnäs sundin ja Saltfjärdenin suunnasta.
Mielenkiintoista olisi ollut jos etelärannikon koko viimeaikainen sademäärä olisi saatu lumena ja muutaman miinusasten kera!
Vesi kuitenkin laski nopeasti parin päivän sisällä ja pieni yöpakkanen muodosti ohuen jääriitteen vesijätön kanneksi.
______________________________________
21.12.2019
Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta!
______________________________________
15. 12.2019
Valokuvataiteen museossa https://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/nayttelyt/nyt on meneillään akateemikko Caj Bremerin valokuvanäyttely. Teema on suomalainen arkipäivä. Näyttelyn teokset ovat kaikki Caj Bremerin 1972 itse vedostamia mustavalkokuvia.
Eilen Caj oli paikalla näyttelyssä ja kertoi elävästi kuviin liittyvät taustat ja tarinat. Hänestä välittyi intohimoinen ja läheinen suhde kuviin sekä aivat erityisesti kuvien kohteena oleviin ihmisiin. Hyvä esimerkki tästä oli näytelytilassa pyörinyt video-dokumentti. Dokumentissa kuvataan Caj'n matkaa pohjois-suomeen tapaamaan ihmisiä, joita hän kuvasi vuosikymmeniä sitten 70- luvulla.
Tilaisuus oli jälleen myös hyvä oppitunti siitä, miten valokuvaukset tekniset asiat sittenkin ovat usein toissijaisia. Olennaista on aito kiinnostus kuvauskohteeseen ja kuvaan liittyvä tarina. Sattumalla ja hyvällä onnella on tietysti sijansa. Caj Bremer toi usein esille miten hyvä onni oli hänellä myötä useissa kuvaustilanteissa. Itse uskon kyllä tällöinkin kysymyksessä olleen ammattaitaidon, valokuvaajan vaiston ja sinnikkyyden.
Voin vain ihailla hyväkuntoisen 90 vuotiaan valokuvaajamestarin lämmintä ja huumoripitoista asennetta. Voimauttavaa - suosittelen!
______________________________________
6.12.2019
Hyvää itsenäisyyspäivää!
______________________________________
21.11.2019
Suomen luonnon erityispiirre on todellakin eri vuodenajat. Marraskuun harmaan sävyasteikon keskellä on virkistävää palautella mieliin syksyinen valon ja värin maailma.
Portfolioon on lisätty 'Syksyn värit' -galleria. Tutustumaan pääset tästä!
______________________________________
27.10.2019
Silloin tällöin vuodenajat noudattavat kalenteria. Siirryimme talviaikaan jälleen sunnuntaina aamuyöstä ja toden totta tämän saattoi tarkistaa myös Espoossa työhuoneen ikkunasta. Tosin ihan täsmällinen ei kalenteri tai luonto ollut. Talvi myöhästyi muutamalla tunnilla, mutta alkoi sitäkin vahvemmalla otteella klo 15.35.
______________________________________
25.10.2019
Perehdyin kuvien pinoamistekniikkaan. Erityisesti lähikuvauksessa riittävä syväterävyys vaatii usein objektiivin runsasta himmentämistä ja objektiivin pienimmällä aukollakaan ei syväterävyys aina oikein riitä. Pienimpien himmenninaukkojen käyttö heikentää myös kuvan terävyyttä.
Kysymyksessä ei ole mikään uusi menetelmä tai tekniikka. Ottamalla samasta kohteesta eri tarkennuksilla sarjan kuvia, kamera tukevasti jalustalla ja yhdistämällä/pinoamalla kuvat esimerkiksi Photoshopissa, ovat kuvaajat voineet laajentaa kuvan syväterävyyttä jo pitkän aikaa. Viime vuosina kameravalmistajat ovat tuoneet kameroihin menetelmän helppokäyttöisyyttä lisäävää automatiikkaa.
Kokeilin kuvien syväterävyyden laajentamista (ns. focus stacking) Canonin RP -kamerarungolla ja Canonin omalla, ilmaisella Canon Digital Photo Professional kuvankäsittelyohjelmalla. Homma hoituu helposti ja mielestäni yllättävän laadukkaasti lähes automaattisesti. Pinoamalla muodostettua kuvaa voi prosessin jälkeen käsitellä normaalisti esimerkiksi Adoben tuotteilla Lightroomissa ja Photoshopissa. Suurin hyöty syntyi ajansäästöstä kuvaussessiossa. Kuvien jälkiprosessointi tietokoneen ruudun ääressä sekin sujui hieman suoraviivaisemmin.
Alla kuva Nuuksiosta torvijäkälistä (Cladonia). Lopullinen kuva on pinottu 20:stä eri kohtaan tarkennetusta kuvasta.
______________________________________